Mukavan viikonlopun jälkeen arki lähti käyntiin uusilla kujeilla.

On uskomatonta, että reilu viikko sitten olin elämäni kunnossa, mutta nyt tuntuu, että väsyttää, kolottaa, huimaa ja tuntuu niin kertakaikkisen kummalliselta. Ja koko ajan olen aivan varma, että kaikki nämä tuntemukset johtuu nyt sitten tästä sairaudesta. Viikonlopun juhlissa tuli huono olo kesken kaiken, eikä siinä tilanteessa tullut mieleenkään, että se johtuisi siitä, etten ollut koko päivän oikein syönyt tai juonut mitään. Ei - sen täytyy nyt olla se syöpä, joka kropassa kolkuttelee...

Jotenkin ihan älyttömän typerää, koska kuitenkin  järjellä ajateltuna ei ole kovin todennäköistä, että mitään oireita ilmenisi. Ja jos ilmenisi, niin todennäköisesti niitä olisi ollut jo paljon kauemmin, eikä heti diagnoosin saamisen jälkeen.

Olen aktiivisesti vältellyt sitä, etten vahingossakaan mene googlailemaan melanoomaa netistä. Kokemus on opettanut, että jokaista järkiperäistä artikkelia kohden netistä löytyy kymmenen kauhutarinaa siitä, kuinka joku on saanut diagnoosin jostain vakavasta taudista ja henki on ollut pois tyyliin heti seuraavalla viikolla. Tämä tarkoittaa myös sitä, että en juurikaan vielä tiedä, mikä mua oikeesti vaivaa. Haluan kuulla sen ja kaikki muut yksityiskohdat suoraan lääkäriltä ilman ylimääräistä draamaa. Haluan tietää, miten homma menee juuri minun kohdallani. En ole kuitenkaan onnistunut välttelemään sitä, että mun läheiset ottavat sairaudesta selvää ja kertovat tietojensa pohjalta kannustavia tarinoita siitä, kuinka hyvät mahdollisuudet mulla on selvitä ihan vaan pelkällä leikkauksella ja seurannalla. Mutta sivutuotteena olen myös oppinut, että tiettyyn syvyyteen päästyään melanooma alkaa levitä veren kautta muualle kroppaan. Pahimmassa tapauksessa se leviää sisäelimiin ja mikäli se leviää maksaan tai haimaan, niin silloin ei juuri pelastautumiskeinoja ole.

Tässä tapauksessa pitää siis paikkansa, että tieto lisää tuskaa. Heti diagnoosin jälkeen elin muutaman päivän siinä "onnelassa" (jos sitä nyt sellaiseksi voi sanoa....), että sairaus on vain siinä yhdessä luomessa, mutta nyt uusien tietojen valossa tiedän, että on mahdollista, että se perkele jyllää jossain muuallakin. Jos sitä on ollut vaikka jossain muussakin luomessa, jonka muutoksia en ole vain havainnut.  Tai olihan syövän leviämisen mahdollisuus tietysti tiedossa aiemminkin, mutta koska en ollut ottanut faktoista selvää, niin mun ei tarvinnut sitä myöskään omalla kohdallani ajatella.

Joten luulen, että tämän takia olen myös tuntenut itseni tänään sairaammaksi kuin oikeasti edes pitäisi tuntea... Onneksi pääsen ylihuomenna lääkäriin ja saan ehkä hieman lisää tietoa tilanteestani. Toisaalta pelottaa myös ihan kamalasti, ettää millaisia uutisia lääkärillä on mulle. Huh.