Etenee niin kuin oli suunniteltu. Eli viime kuun negatiivisen testin jälkeen päätettiin saman tien laittaa uutta matoa koukkuun ja siirtää vielä se yksi luokan priimusalkio sieltä pakkasesta heti seuraavassa kierrossa. Tämän jälkeen meille sitten jääkin ne kahdeksan (vai oliko se nyt kuusi...?) vähän keskinkertaisempaa tyyppiä odottelemaan vuoroaan.

Tällä kertaa homma etenee yllättävän rivakasti. Tänään kp 12 ja ovistesti näytti ultrausaamuna jo lähestulkoon plussaa. Aamulla se ärsytti, koska todennäköisesti testi huutaisi plussaa vasta huomenna torstaina. Tämä olisi ollut siitä huono juttu, että meidän pakkaspojat ovat kolmen päivän ikäisiä ja näin ollen kaikkein mahtavin mahdollinen päivä siirrolle olisi siis ollut sunnuntai. Onneksi kuitenkin lääkäri katsoi ultrassa, että tilanne on kaikesta huolimatta niin hyvän näköinen, että plänättiin siirto lauantaiaamulle. Lisäksi pistin tänään Pregnylin (olin jo varautunut viime syksynä punktion yhteydessä, että se olisi ollut viimeinen kerta itsensä pistelyä...), joka vielä toivottavasti varmistaa sen, että lauantai on ihan yhtä hyvä siirtopäivä kuin sunnuntaikin.

Kysyin itse asiassa lääkäriltä, olisiko mahdollista, että tällä kertaa siirrettäisiin enemmän kuin yksi alkio. Maalaisjärjellä katsottuna meidän tilanne on kuitenkin selvästi niin vaikea, että kaksosraskaus olisi huomattavasti pienempi paha kuin ei raskautta ollenkaan. Jostain kumman syystä lääkäri kuitenkin katsoi, että meidän kohdalla riski kaksosraskauteen on niin suuri (perustuen mihin ihmeeseen???), ettei riskiä kannata vielä ottaa, kun meillä on vielä yksi hyvä alkio käyttämättä. En lähtenyt enää sen enempää vääntämään tästä ja oikeastaan päädyttiin sellaiseen kompromissiin, että mikäli perjantaina sulatuksen yhteydessä luokan priimus ei sulaisikaan odotetusti, niin henkilökunta tietää sulattaa ne seuraavat kaksi alkiota samasta oljesta hyvin matalalla kynnyksellä.

Että sellaista. Toivottavasti alkioiden mikrotus onnistuu ja siirtoon asti päästään. Sekään kun ei ole koskaan varmaa ennen kuin on päässyt klinikalle asti ilman, että kukaan on sieltä päin ensin soittanut komplikaatioista.

Tällä kertaa ei oikein ole mitään tunteita tähän liittyen. Ei oikein toivoa, ei pelkoa, ei jännitystä, ei epätoivoa. Vähän niin kuin olisi varannut ajan hammaslääkärille. Se ainoastaan karmaisi, että mikäli pääsen tällä kertaa testauspäivään asti, niin tästä siirrosta saan tietää tulokseen mun siskon vauvan ristiäisiä edeltävänä päivänä... Vaikka olen niin onnellinen siskoni puolesta ja olen jopa kehittänyt pientä fanihysteriaa tuota pientä ihmistä kohtaan, en ole ollenkaan varma, että negatiivisen tuloksen jälkeen pystyisin pitämään itseni kasassa koko ristiäisten ajan. Ajoitus on siis jälleen mahtava. Vähän niin kuin viime syksynä testauspäivä oli mun miehen syntymäpäivä...