Mun kroppa on tosi lämmin koko ajan ja rinnat on tuleet tosi kipeiksi ja turvonneiksi. Sen lisäksi väsyttää koko ajan. Vaikka kaikkeen löytyy järkiselitys (Lugesteron, työstressi), niin samalla ääni pään sisässä on alkanut nyt kuiskuttaa "entä jos sittenkin?"

Ei ei ei. Mä en halua, että toivo alkaa nyt kurkistelemaan olkapään takaa. Mitä enemmän toivoa, sitä suurempi pettymys ja romahdus tiedossa. Miten tämän äänen saa vaimennettua?

Yritän ihan pakkoneuroosissa vältellä rintojen kaikenlaista koskettelua, koska pelkään sitä havaintoa, että turvotus ja arkuus häviävät jälleen kerran ennen testipäivää. Jos mikään muu ei onnistu hävittämään toivoa, niin viimeistään tämä havainto tekee sen.

Takana vuoden pituinen viikko. Edessä toinen samanlainen.