Ihana ensimmäinen kevätpäivä, aurinko paistaa ja jopa lämmittää jo vähän poskiakin. Sitten se muistuu mieleen; 1,5 todettua melanoomaa loka-joulukuussa 2013. Yhtäkkiä tuntuukin, että samalla kun aurinko lämmittää poskia, porautuvat pahat UV-säteet suoraan kasvoissani oleviin luomiin tekemään pahojaan.

Olen ollut todella huoleton melanooman suhteen oikeastaan koko alkuvuoden. Taustalla on ollut toki ajatus, että heti kun alkaa vähänkin tulla kevät, niin mun täytyy käydä apteekista hakemassa konsultaatiota oikeiden aurinkotuotteiden ostoon, sillä aion ottaa tosissani lääkärin sanat siitä, että kuulun todelliseen riskiryhmään uusiutumisen/lisälöydösten kannalta. Niinpä melanooma-ajatukset yllättivät mut täysin kesken mieltä nostattavan päiväkävelyn Seurasaaressa.

Tilanne mun mielestä jotenkin aivan älyttömän raivostuttava. Niin pitkään kuin muistan, on auringonvalo tehnyt mut ainoastaan onnelliseksi. Ihan jakomielitautista joutua tilanteeseen, jossa auringonsäteet samaan aikaan hymyilyttävät ja pelottavat. Tunsin jopa lievää helpotusta kun aurinko meni pilveen. Siitä huolimatta, että tajusin kyllä. että mitään todellista vaaratilannetta ei tunnin lenkin aikana pääse syntymään...

Kaikesta huolimatta aurinkoinen lauantaipäivä on tehnyt mut onnelliseksi. Nukuin todella hyvät yöunet, ilahdutin koiraa kepinheittelylenkillä ja koin kerrankin mukavia hetkiä puhelimessa äitini kanssa, jolle ensimmäisen lapsenlapsen tulo on selvästi tehnyt todella hyvää. Jo vuosia puhelinkeskustelut äitini kanssa ovat keskittyneet pääasiassa hänen oletettuihin sairauksiinsa, tuleviin lääkärireissuihin ja muiden sukulaisten ja tuttavien sairauksiin. Nyt näyttää vihdoin siltä, että hän on oikeasti saanut täysin muuta (positiivista!) ajateltavaa ja huomasin jopa pitkästä aikaa nauttivani keskustelusta hänen kanssaan. Se oli hieno tunne. Kiitos lääketieteelle ja helsinkiläiselle lapsettomuusklinikalle siitä, että saivat elämän kasvamaan sisareni sisällä. Sillä tulee olemaan meidän perheelle pelkkiä hyviä vaikutuksia.