Tänään harhauduin ajatuksissani sinne, mihin ei olisi missään nimessä pitänyt mennä.

Aloin pohtimaan, missä nyt mentäisiin jos edellinen alkionsiirto olisi onnistunut. Nyt olisi menossa raskausviikko 8+6. Vielä pitäisi vähän aikaa jaksaa odottaa, että 12.:nnen viikon rajapyykki tulisi vastaan.

Sitten menin vähän kauemmas. Entä jos sitä edellinen alkionsiirto olisi onnistunut? Siinä tapauksessa nyt olisi ihan juuri neljästoista raskausviikko käynnistymässä ja jo kolmasosa raskaudesta takana päin. Niskapoimut olisi mitattu ja voisi alkaa ehkä pikkuhiljaa kertomaan uutisia myös lähipiirille. Masukin olisi varmaan jo vähän toisen näköinen. Olettaen tietysti, että kaikki olisi mennyt hyvin.

Ja sitten pomppasinkin viime elokuuhun. Jos kärsisimme jostain lievemmästä lapsettomuuden tyypistä, jossa kriittinen kohta olisi esimerkiksi siittiön löytäminen munasoluun, eikä niinkään alkion kiinnittymisen ongelmat, niin olisimme ehkä onnistuneet jo heti ensimmäisessä alkion siirrossa. Siinä tapauksessa laskettu aikani olisi ollut toukokuun viides päivä....kolme päivää omien syntymäpäivieni jälkeen.

Ilman tätä helvetinperkeleen selittämätöntä kiinnittymisongelmaa olisin voinut saada tänä vuonna syntymäpäivälahjakseni vauvan...

Tässä kohtaa havahduin ajatuksistani ja päätin, etten enää ikinä ajattele tätä asiaa toistamiseen.