Aloitimme lapsettomuushoidot viime vuoden helmikuussa. Vuoden sisään ehdimme tehdä kolme inseminaatiota, yhden koeputkihedelmöityksen jälkeisen tuoresiirron sekä kaksi PAS:ia. Niinä kuukausina, kun hoitoa ei ole ollut päällä, olemme yrittäneet aktiivisesti edistää asiaa luomuna. Vaikka lääkärit eivät liikuntaa missään vaiheessa kieltäneetkään, ei kuitenkaan rankkaa liikuntaa suositeltu. Tämän lisäksi viime syksyn leikkaus melanooman poistamiseksi pohkeesta teki liikunnan harrastamisesta käytännössä mahdotonta aina tammikuuhun saakka.

Tätä taustaa vasten on nyt tauolla ollut aivan valtavan upeaa rääkätä itseään HC-liikunnalla kokonaan välittämättä siitä, häiriintyykö hormonitoiminta, meneekö kiertopäivät sekaisin, jääkö ovulaatio välistä tai vaarantuuko alkion kiinnittyminen. Näitä rankan liikunnan jälkeisiä endorfiinipöllyjä onkin ollut jo aivan tosi kova ikävä!

Täytin tänään 35 vuotta. Vaikka haluaisin olla ajattelematta koko asiaa, olen kiusallisen tietoinen siitä, että 35 vuotta pidetään rajapyykkinä, jonka jälkeen normaalienkin naisten hedelmällisyys laskee. Jippii, varmasti lisää meidän tsäänssejä aivan valtavasti tämän rajapyykin saavuttaminen... Lisäksi ensi viikolla on melanoomakontrolli, joka on alkanut pikkuhiljaa pelottamaan. Mitä jos se on taas uusiutunut? Ehkä tällä kertaa pahempana..  Nämä ovat ne kaksi syytä, jonka takia stressasin ehkä hieman liikaakiin edellisten PAS:ien onnistumista.