Koepalavastaukset olivat puhtaat, ei huolestuttavia tai mitään muitakaan muutoksia leikatuissa luomissa. Selvisin siis ensimmäisestä ihosyöpäkontrollista ilman lisälöydöksiä ja toistaiseksi voin jatkaa matkaani terveenä.

Mahtava juttu. Sellainen, että sen kunniaksi piti kilistellä skumppaa!

Kerroin myös miehelleni, että olen vihdoin saavuttanut taas henkisen balanssini viime kevään epäonnistudeiden alkionsiirtojen jälkeen ja voisin kuvitella, että voisimme lomien jälkeen varata taas aikaa uuteen siirtoon. Pakkasessa on siis vielä muistaakseni kahdeksan alkiota ja suuri toivomukseni olisi seuraavassa siirrossa, että jos alkiot selviytyvät sulatuksesta, niin niitä siirrettäisiin kerralla enemmän kuin yksi. Myös lääkäri oli viime keväänä suostuvainen tähän.

Hoitotauko on kyllä tehnyt todella hyvää. Elämä ilman ovistikkuja on ollut niin ihanan vapaata. Olen nauttinut rankasta liikunnasta ja viinin iloista, sekä syönyt ja juonut muutenkin mitä huvittaa. Harrastanut helliä hetkiä mieheni kanssa juuri silloin kun on tuntunut siltä, enkä silloin kun tikku niin käskee. Voi pojat, että se on ollut mahtavaa! Ja on ihanaa tietää, ettei vieläkään ole mikään kiire rynnätä jatkamaan hoitoja. Vielä on koko kesä ja lomat edessä!