Selittämätön lapsettomuus -diagnoosin todella huono puoli on se, että toivo elää sydämessä koko ajan. Niinpä näennäisesti rennon lapsettomuushoitotauonkin aikana olen omasta mielestäni ollut joka kuukausi - eli tähän mennessä jotain seitsemän kertaa - raskaana. Tämäkään kuukausi ei ole poikkeus.

Nyt on menossa ehkä joku kp 26 ja eilisillasta lähtien on kramppaillut vähän ja tuhmutellut kaikenlaista. Tämähän on siis täysin poikkeuksellista, koska normaalisti mun kierto on aika tasaisesti 31 päivää. Joten nämä oireet ovat varmasti nyt niitä alkionkiinnittymiskipuja ja kiinnittymisvuotoja. Jep, ihan selvä tapaus. Tässä kuussa on myös kuvotellut. Yhtenä päivänä herkullinen tattipasta haisi seuraavana päivänä ihan likaiselta tiskirätiltä ja laatta meinasi lentää pelkästä ajatuksesta, että laittaisin sitä suuhuni. Samoin hei se yksi kahvikupillinen töissä yhtenä päivänä. Ekaksi ihan ok, mut seuraavassa hetkessä tosi yököttävää. Niin, ja ne tissit. Ne kipeytyi _ihan oudolla tavalla_ tässä kuussa. Että sellaista.

Sen verran olen onneksi vielä ollut todellisuudessa kiinni, etten ole mennyt kertaakaan tuhlaamaan raskaustestejä näissä Ihan Varmoissa Tuntemuksissa. Olen ajatellut, että jos jotain oikeasti tapahtuisi, niin kyllä sen testin ehtisi tehdä sitten joskus, kun olisi ihan selvästi myöhässä tuosta 31 päivän aikataulussa.

Joten tässä nyt sitten kuunnellaan näitä kramppeja ja pelätään, että ne vaan jatkuu ja jatkuu ja voimistuu ja voimistuu siten, että kp 1 pyörähtää ihan justiinsa päälle. Jostain syystä reippaasti etuajassa tässä kuussa.

Tosin kp 1 ei ole tällä kertaa ihan niin pelottava: siitä starttaa meidän seuraava alkionsiirtoprosessimme.