Pyörät pyörii taas. Jos mun kroppa toimii ja alkiot selviytyvät sulatuksesta, päästään ensi viikolla siirtohommiin. Kaikki kolme yksittäistä alkiota on siis siirretty edellisillä kerroilla ja jäljellä on kahdeksan pareittain pakastettua alkiota. Tarkoittaa siis sitä, että kun niitä seuraavan kerran sulatellaan, niin minimisulatusmäärä on kaksi alkiota.

Lääkäri antoi meille erilaisia vaihtoehtoja. Voisimme a) kerralla sulattaa suuremman määrän alkioita, joista parhaimmille tehtävisiin pitkä viljely, jonka jälkeen tehtäisiin parhaimmalle yksilölle siirto, b) sulattaa seuraavat kaksi, joista toisen (olettaen, että molemmat kestävät sulatuksen) voisi siirtää nyt heti ja toista voisi jatkoviljellä, ja jos alkio lähtisi jakaantumaan hyvin, sen voisi pakastaa uudelleen ja siirtää seuraavalla kerralla tai c) sulattaa seuraavat kaksi ja jos molemmat sulavat normaalisti, niin myös siirtää kaksi alkiota kerralla.

Lääkäri ei tällä ehdottomasti kieltäytynyt siirtämästä kahta alkiota kerralla, mutta halusi korostaa sitä, että mikäli kaksosraskaus alkaisi, niin siihen liittyisi paljon riskejä. Hän kuitenkin voimakkaasti suositteli vaihtoehtoja, joissa siirrettäisiin ainoastaan yksi alkio. Niissä vaihtoehdoissa kustannukset ovat kuitenkin suuremmat kuin kahden alkion siirrossa ja valitettavasti sen jälkeen kun olemme laittaneet pian kymppitonnin näihin hoitoihin, alkaa tuo taloudellinen puoli painaa vaakakupissa yhä enemmän.

Voi kunpa tietäisi mitä tehdä. Tai olisi edes joku, jolta kysyä neuvoa. Koemme mieheni kanssa, että olemme hieman eksyksissä asian kanssa, koska tässä asiassa lääkärikään ei tiedä, mikä olisi kaikkein paras keino.

Mieheni oli vähän enemmän sitä mieltä, että kaksosraskauden riskien vuoksi siirrettäisiin vain yksi alkio. Itse taidan olla enemmän sitä mieltä. että haluaisin kahden alkion siirtoa. Kuten tänään juuri sanoin; siihen, että sisälläni alkaisi kasvamaan kaksi elämää, liittyy paljon riskejä, mutta suurin riski mun mielestä kuitenkin se, ettei mitään elämää mun sisällä ala ikinä kasvamaan.

Tällä hetkellä suhtaudun asiaan hyvin pessimistisesti. En jaksa uskoa, että alkiot selviävät edes sulatuksesta. Vielä vähemmän uskon siihen, että niistä edes toinen jatkaisi elämää sisälläni seuraavat yhdeksän kuukautta. Voi varmaan kuvitella, että mun mielessä kaksosraskauden riski on mikroskooppisen pieni.

Voi kunpa joku samanlaisia asioita kokenut lukisi tämän tekstin ja neuvoisi, mitä meidän kannattaisi tehdä...