Viimeinen työpäivä oli perjantaina. Ihan hullua ajatella, että kaiken mennessä suunnitelmien mukaan, mun ei tarvitse istua konttorissa päivääkään ehkä noin reiluun vuoteen! Ajatus ei ole varmaan ihan täysin vielä mennyt perille, koska nyt on vielä ihan normiviikonloppu menossa. Maanantaina lähdemme viikoksi reissuun (edessä kuuden tunnin lento tällä pötsillä, jännittää hurrjasti...),mutta totuus iskee varmaan matkan jälkeen, kun alkaa aika, jolloin mulla ei ole _mitään_ suunnitelmia.

Olen niin kiitollinen siitä, että mulle kuitenkin loppujen lopuksi päädyttiin antamaan tämä mahdollisuus hypätä pois oravanpyörästä. En tule koskaan ottamaan tätä vuotta itsestäänselvyytenä.

Oikea mammis alkaa vasta kesäkuun lopussa, mutta junailin asiat niin, että pidän talvi- ja kesäloman ennen äitiysloman alkua. Loman määrä ennen laskettua aikaa on päätä huimaava, mutta toisaalta tulee aivan tarpeeseen; emme ole vielä tehneet mitään järjestelyjä tai hankintoja uuden ihmisen meille muuttoa silmällä pitäen. Nyt sille pitäisi olla reippaasti aikaa, jos vain pikkukaveri pitää kiinni suunnitellusta aikataulusta.

Vauvalla kaikki vaikuttaa olevan hyvin. Voimaa on tullut paljon lisää ja välillä tuntuu, että tyyppi meinaa potkunyrkkeillä tiensä ulos navan kautta. Ja se on ihanaa.

Viikkoja on tällä hetkellä kasassa 29 + 3.