Tai noh...tosi tyhmä otsikko, kun ei tätä odotuspiinaa voi mitenkään verrata niihin piinapäiviin hoitojen aikana..

Täällä mennään siis raskausviikoilla 40 + 1 eli viikot tulivat eilen täyteen. Toistaiseksi kaveri tuolla masussa ei ole juurikaan ilmoitellut, että hänellä olisi mikään kiire tulla sieltä pois, joten katsotaan miten pitkään tässä vielä odotellaan. Raskaus on sujunut tänne saakka ihan tosi hyvin eikä mikään ole missään vaiheessa edes viitannutkaan siihen, että vauva olisi tulossa etuajassa maailmaan. En ole täysin varma, olenko missään vaiheessa tuntenut edes mitään harjoitussupistuksiakaan.

Vaikka kaikki on sujunut hyvin, niin ei huoli vauvan voinnista helpota missään vaiheessa. Onneksi meidän vauva liikkuu tosi paljon, mutta heti kun on vähän hiljaisempaa, niin alkaa huolestuttaa, että onko kaikki hyvin. Samoin jostain käsittämättömästä syystä olen tosi peloissani siitä, että napanuora on pyörähtänyt monta kertaa vauvan kaulan ympäri ja tulee aiheuttamaan synnytyksessä ongelmia. Neuvolassa tosin tähän sanottiin, että useimmilla vauvoilla napanuora tosiaan on kiertynyt kaulan ympäri, mutta ongelmia tästä harvoin aiheutuu. Mutta huoli on huoli, minkäs teet.

Just tämän huolen vuoksi haluaisin (tai olen jo kaksi viikkoa halunnut!), että synnytys alkaisi ja saisi vauvan toivottavasti hyväkuntoisena tänne ulkomaailmaan. Sitten vauvan hyvinvointi ja esimerkiksi ravinnon saanti ei olisi enää mun kropan toiminnasta kiinni vaan mukana olisi myös muuta henkilökuntaa. Mutta samaan aikaan kun olen vauvaa hoputtanut tulemaan ulos, olen myös yrittänyt rauhoitella häntä ja kertonut hänelle, että luotan hänen valintaansa siitä, milloin aika on oikea.

Täällä odottelu siis jatkuu. Viimeistään kahden viikon päästä tähän aikaan vauvan pitäisi olla tässä mun käsivarsilla...