Lähimmäisistäni yksi, jolla on diagnosoitu endometrioosi, tuli raskaaksi ja sai terveen vauvan. Lähimmäisistäni toinen, jonka kuukautiset tulivat noin kaksi kertaa vuodessa, tuli raskaaksi ja sai terveen vauvan. Kuulin juuri, että eräs lähimmäisistäni, joka syö todella vahvoja, lisääntymistä heikentäviä lääkkeitä, on tullut raskaaksi ja raskaus on edennyt normaalisti jo 14.:lle viikolle saakka.

Blogeissa tulee jatkuvasti vastaan tarinoita siitä, että ihmiset mitä ihmeellisimmillä diagnooseilla onnistuvat tulemaan raskaaksi ja saavat terveitä vauvoja. Ja sitten klassikkotarinoita siitä, kuinka yritys on lopetettu ja sitten - hupsista keikkaa - huomataankin olevamme yhtäkkiä raskaana. Ja sitten tarinoita siitä, kuinka odotettu raskaus on alkanut juuri ennen kuin IVF-hoidot on aloitettu. Tästähän meidänkin lääkäri silloin "varoitteli", kun aloimme ensimmäisen kerran puhumaan koeputkihedelmöityshoidoista. Monelle pariskunnalle kuulemma käy niin, että kroppa jotenkin säikähtää, kun koeputkihoitoja aletaan suunnittelemaan ja sitten yhtäkkiä - bäng - ollaankin raskaana.

Miksi ihmeessä tämä ei meillä onnistu? Me, joissa ei ole todettu _mitään_ vikaa. Me, jotka pystymme tuottamaan ainakin laboratorio-olosuhteissa vinon pinon terhakoita alkioita. Me, joita on säikytelty koeputkihedelmöityshoidoilla. Me, jotka olemme lopettaneet yrittämisen ja jättäneet asian herran haltuun.

Mitä niin pahaa me olemme tehneet, ettei meille tätä ihmetä suoda?