Neljä päivää alkionsiirron jälkeen ja olo on kuin olisi menossa kp 7 tai jokin muu vastaava päivä, jolloin olo on aivan tavallinen. Ei turvotuksia missään, ei kipeitä rauhasia, ei nippailuja ja nappailuja alavatsassa tai kertakaikkiaan mitään.

Joten uskomatonta kyllä, toisin kuin kirjoituksessani "Joka kuukausi raskaana", tässä kuussa mikään ei viittaa siihen, että mitään erityistä olisi tapahtumassa. Edes Lugesteronit eivät ole tehneet normaaleja hämäystemppujaan. Piti ihan tarkistaa, että onko niiden parasta ennen -päiväys jo mennyt, mutta ei. Iskussa ovat. Ihan todella outoa. En oikein osaa uskoa tätä. Enkä lopettaa tämän päivittelyä.

Yksikään hoito tähän saakka ei ole mennyt ilman megalomaanisen herkkiä rintoja, kohonneita ruumiinlämpötiloja ja niin edelleen. Ja hyvin harva kuukausi hoitotauollakaan (tänä vuonna ei yksikään) on mennyt ilman vastaavia oireita. Jossain kohtaa tänä vuonna oikein tuskailin miehelleni sitä, kun melkein yli puolet kuukaudesta rinnat on niin kipeät, että juoksulenkkeilystä voi vain haaveilla.

Ja nyt. Ei mitään. Ei edes mitään sellaista, mitä voisi hyvällä mielikuvituksellakaan tulkita Oireiksi.

Mutta en ole tästä ihme kyllä stressannutkaan. Asia, joka johtuu varmaan siitä, että päätin olla piinailematta tällä kertaa. Ja piinailun välttäminen on itse asiassa helpompaa ilman heti kärkeen ilmaantuvia oireita, koska silloin ei tarvitse olla ihan paskana niiden loppumisesta ennen testipäivää.

Ja luulen, että olen puolen vuoden sisään tehnyt aika paljon henkistä hommaa lapsettomuuden hyväksymisen suhteen. Olen avannut oven myös  sille yhä todennäköisemmälle tulevaisuuden skenaariolle, jossa meidän perheeseen ei koskaan tule lapsia. Joten olen matkalla (en vielä perillä!!) siihen mielentilaan, jossa plussaus olisi hieno yllätys, mutta jonka puuttuminen ei aja minua jyrkänteelle, jonka jälkeen en osaa kuvitella tulevaisuuttani.

Näin ollen tein päätöksen, että lopetan säästämisen hoitoja varten ja seuraavan säästetyn tuhat tai kaksi tuhatta euroa käytän johonkin ihanaan matkaan, jonka voimme tehdä mieheni kanssa. En uhraa puoltakaan ajatusta sille, että vastaavalla summalla "pääsisi" taas alkionsiirtoon.